Olen ostanut kaikki joululahjani. Homma sujui yllättävän kevyesti, kivuttomasti ja kohtuullisella budjetilla. Ehkä vielä jotain pitää hankkia äidille, mutta periaatteessa kaikki olennainen suoritettu. Muuten olen ravannut kaupoissa enää paljon vähemmän kuin aiemmin. Välttämätön säästäminen matkaan pakottaa myös miettimään omia kulutustottumuksiaan tarkemmin. En tarvitse koko ajan uutta tavaraan. En ihan oikeasti tarvitse. Kivasti ja omannäköisesti voi pukeutua nykyiselläkin vaatekaapilla. Jatkuvasti ei ole pakko hankkia uutta. Kummallisen vapauttavaa, kun ei ole valtavasti uusia tarpeita mielessä. Minähän niitä kyllä keksin, kun pyörin kaupoissa, siitä ei ole epäilystä. Olen siis yksinkertaisesti lopettanut turhan kaupungilla hengailun.
Samaan aikaan olen miettinyt vapaaehtoistyön aloittamista ja lähettänyt tänään hakemuksen sekä SPR:lle, että Suomen mielenterveysseuralle. Molemmilla on kaikenlaista vapaaehtoistoimintaa, joten saadakseni lisätietoa, olen nyt yhteydessä molempiin. Lomalla olen ajatellut olla ensisijaisesti lomalla, en ilmoittautua vapaaehtoistyöhön esim. Intiassa. Mutta matkan jälkeen minun on pakko ruveta viemään elämääni merkityksellisempään suuntaan. Tämä nykyinen nyt vain on nähty. Ja ihan vilpittömästi haluaisin käyttää aikaani ja energiaani myös johonkin, josta on hyötyä muille. Kun olen itse ollut avun vastaanottajana, niin nyt vaaka on selvästi kääntynyt toiseen suuntaan. Pystyn antamaan jo takaisin. Ja haluan antaa jotain takaisin. Eikä minua enää ahdista puhua menneestä.
Tottakai haluaisin perheen. Mutta koska se nyt ei ihan itsestään synny, niin samalla käytän mielelläni aikaa johonkin, joka vie minua hieman uuteen suuntaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti