Nyt olen aloittanut jo jonkinlaisen aamukamman reissua varten. Tasan kaksi kuukautta lähtöön. Rakensin Pinterest-fiilistely boardin paikoista, jonne olen menossa. Olen alkanut hahmotella matkabudjettia ja reittiä hieman tarkemmin. Laitoin pankkiin maksusuunnitelmamuutoksen etten lyhentäisi lainaa vuorotteluvapaan aikana. Sain myös yhteydenoton entiseltä työkaverilta, jonka tuttu tarvitsisi kämpän putkiremontin ajaksi. Pikku hiljaa pala palalta asiat alkavat mennä eteenpäin. Olisi huikeaa saada siisti, tuttu tai tutun tuttu vuokralainen. Olen valmis tinkimään hinnasta, kunhan voin luottaa siihen, että kaikki on järjestyksessä kun palaan.
Välillä kaipaan entistä poikaystävääni, vaikka tiedänkin, että emme olleet kovin hyvin sopivia toisillemme. Siis lähinnä odotusten suhteen; huumorintajun, seksuaalisuuden, olemisen helppouden ja älykkyyden mittapuulla varmaan hyvinkin sopivia. Tiedän myös, että matka ja vapaa ei olisi toteutunut tälläisenaan, jos olisimme yhä yhdessä. Ei, vaikka se on ollut unelmani jo useamman vuoden. Suhteessa pitää tehdä kompromisseja, mutta kuinka paljon voi luopua pitkäaikaisista unelmistaan vain toisen ihmisen menettämisen pelon vuoksi. Jos kysyisi joltain vanhalta ja viisaalta ihmiseltä, niin vastaus olisi kai, ettei unelmistaan pidä koskaan luopua. Eikä pidä antaa periksi omasta elämästään toisen takia. Minä en ollut valmis luopumaan oikein mistään ja sitä kautta menetin myös miehen.
Minulla on ensi vuodelle kolme toivetta, ja joitakin lupauksia.
Toiveita:
1. Tapaan uuden, ihanan miehen, joka voi myös matkustaa osan aikaa kanssani keväällä, mutta pysyy mukana reissun jälkeenkin.
2. Löydän luotettavan ja hyvän vuokralaisen, joka maksaa järkevää vuokraa.
3. Syksyllä lähden työssäni uuteen suuntaan, mikä se sitten onkin.
Lupauksia:
1. Olen onnellinen, kevyt, iloinen, enkä käytä ensi vuotta ihmissuhdekriiseihin ja niiden vatvomiseen.
2. Pidän talouteni järkevässä tasapainossa, enkä heittäydy holtittomasti kuluttamaan matkalla. Pysyn budjetissani.
3. Pidän mieleni avoinna ja annan asioiden tapahtua. Ei ole tarvetta pakottaa mitään.
Sittenpähän näkee, kuinka tytön käy. Lisäksi haluaisin opetella ajamaan skootterilla, vaikkei se ehkä Intiassa tai Sri Lankalla ole kaikkein turvallisinta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti