Olin siis ulkona eilen, ja vaikken juonutkaan paljon, tuli jyskyttävä hedari. Olin ilmoittanut jo valmiiksi töihin pitäväni etäpäivän, joten sain rauhassa parannella päänsärkyni pois. On toki hieman moraalitonta maata sängyssä vihanneksena etäpäivänä, mutta näin joulun alla se on aika harmitonta. Mitään ei tapahdu ja konttorillakin olevat kolleegat lähinnä vertailevat yhteistyökumppaneilta saatuja joululahjoja. Luin kuitenkin mailit ja hoidin jotain pieniä, juoksevia asioita.
Eilen oli taas varsinainen pikkujouluihmisten ilta ja aika vahvasti tuli fiilis, että tämä on nyt erittäin nähty. Seurustellessa ei tullut juurikaan baareissa notkuttua ja viime vuosina olen muutenkin keskittynyt enemmän muihin asioihin. Toisaalta pelkkä kotona kökkiminenkin puuduttaa. Juttelin mukavan brittikonsultin kanssa, joka oli ollut Suomessa 4 viikkoa projektissa ja menossa nyt jouluksi takaisin Lontooseen. Minun ikäiseni, mukava ja hyväkäytöksinen. Eikä humalassa. Nykyisin huomaan ilokseni arvostavani erittäin paljon hyviä tapoja ja tiirailen vähemmän jotain uberviileitä ja hyvännäköisiä miehiä kuten nuorempana. Lisäksi en jaksa enää yhtään turhaa pätemistä ja egoilua. Aika helposti näkee jo päälleliimatun itsekorostuksen läpi ja se tuntuu vain niin turhalta.
Sain tänään kutsun tulla vapaaehtoistyöhön liittyvään haastatteluun tammikuussa. Tuntui hyvältä, että asiat etenevät. Jokin herkitysminen silti tuli, koska kirjoitin hakemukseen itsestäni ja taustasta hyvin avoimesti. Hakemuksen vastaanottaja halusi soittaa minulle vielä ennen lomia ja sopia tapaamisen. Outo tunnelataus tuli kai siitä, että tiesin hänen lukeneen minusta varsin intiimejä asioita juuri ja silti soittaneen heti. Jollain alitajuisella tavalla kai pelkäsin, etten kelpaisi, koska taustani on sen verran villi. Vaikka kaipa he sellaisia ihmisiä juuri tarvitsevat, jotka omakohtaisesti tietävät, mistä puhuvat. No tammikuussa selviää, mitä päädyn tekemään. Lähinnähän työ tulee ajoittumaan matkani jälkeiseen aikaan, ensi syksyyn. Mutta silti on hyvä laittaa pyörät pyörimään.
Jokin kumma helpotus alkaa nyt tuntua omassa olotilassa. Ehkä se on joulu ja tietoisuus siitä, ettei tarvitse kauheasti pinnistellä parin seuraavan viikon aikana vaan voi vain olla. Tai sitten koko syksyn jatkunut rosen-terapiaprojektini alkaa kantaa hedelmää. Kaikkea putsattavaa tunnetta on tullut jo niin paljon ulos, että nyt alkaa jo keventyä. Ensi vuonna olen luvannut olla kevyt hattara ja pitää hyvän ystäväni kanssa hattarabileet, jossa tehdään vain hilpeitä asioita ja juodaan kevyesti pinkkiä kuplivaa. Viime kesänä vannoin, että ensi kesänä en taatusti itke kariutuneen parisuhteen tai hankalan miehen takia. Aion olla onnellinen, hilpeä höttö koko kesän. Jos jotain oikein kovasti päättää, niin yleensä sen myös saavuttaa. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti