Saaristojoogaa ja hiljaisuutta

Viime viikko oli jonkinasteinen kotiinpaluukaaos. Juoksentelin paikasta toiseen näkemässä kavereita, joogailemassa, hoitamassa asioita ja taas näkemässä lisää kavereita. Oli ihanaa, joskin varsin haipakkaa. Lauantaina aamupäivällä hyppäsin bussiin, ja nyt olen sitten viikon joogailemassa saaristossa. Lisää joogaa siis, mutta myös viimein pakollinen pysähdys. Täällä on varsin vähän tuttuja, muutamia toki, mikä on kivaa. Varmasti uusiinkin ihmisiin tutustuu, mutta valtavaa tarvetta ei ole nyt olla supersosiaalinen. Ehkä täällä on nyt mahdollista olla hiljaa ja hieman itsekseen, koska kotona oli nyt vain liikaa kaikkea. Jotenkin pitäisi vähän sulatella kaikkea koettua, muttei sitä voi ehkä aktiivisesti tehdäkään. Ainakaan jos koko ajan juoksentelee lounastreffeiltä kahveille ja kahveilta kyläilemään. Ehkä tyhjä tila tuo ajatuksia, jos on tuodakseen.

Heräsin viiden jälkeen ja tein harjoituksen. En ole ikinä herännyt yhtä paljon viideltä, kuin tämän vapaan aikana. Toisaalta ajalla ei ole enää samalla tavalla merkitystä. Voi nukkua päikkäreitä ja mennä ajoissa nukkumaan. Kukaan tai mikään ei pakota mihinkään tiettyyn rytmiin. Kesällä on valoisaa läpi yön, joten aika samantekevää mihin aikaan nousee. Aikaisin heräämisen kammoksuminen on teinivuosina keksitty mörkö, josta voi jo päästää irti. Kunhan vain nukkuu riittävästi.

Jotain jatkoajatuksia on tullut. Olo on edelleen todella kevyt. Ja hyvin optimistinen kaiken suhteen. Mitään täydellistä uran tai ammatinvaihtoajatusta ei ole tullut. Joogan opettaminen päätoimisesti ei ole minun juttuni. Ainakaan nyt, tuskin päätoimisesti koskaan. Toisaalta vapaus on tehdä, mitä lystää. En enää odota lomaa tai vuorotteluvapaalle pääsyä. Mikään ei sido nykyiseen työhön. Mikään ei myöskään sido Suomeenkaan, paitsi asunto, ja senkin saa aina vuokralle. Paniikkikiire ei ole mihinkään, muttei myöskään syytä tyypertyä johonkin stagnaatiotilaan, jossa ei tule tehneeksi muutoksia. Pitää kaiketi vain luottaa, että asiat tapahtuvat. Ja katsella aktiivisesti, mitä kaikkea on tarjolla. Ja jutella ihmisten kanssa. En odota löytäväni mitään mieletöntä, uutta juttua, joka muuttaa kaiken. Useimmiten muutokset tapahtuvat vaiheittain ja pienemmin askelin.

Matkan aikana tapasin ihmisiä, jotka eivät vain tehneet joogaharjoitusta vaan elivät joogaa. Ehkä se on yksi konkreettinen ajatus, joka on kirkastunut. Omien periaatteiden selkeyttäminen tietyiltä osin. En ole niinkään miettinyt elintapoja tai jotain rajoituksia vaan pikemminkin ihmissuhteitani. Paljolti väkivallattomuutta ja totuudellisuutta. Väkivallattomuutta lähinnä siis itseään kohtaan henkisessä mielessä. Enemmän olen ajatellut omia valintojani ja vaatimuksiani itseäni koskien. Ja totuudellisuutta ylipäänsä kaikessa tekemisessä. Tänään tajusin, etten halua olla mitenkään tekemisissä erään ihmisen kanssa, joka kutsui minua tänään jonnekin. Hän ei siis tiennyt, etten ole Helsingissä. Aiemmin olen jotenkin mukavuudesta ja laiskuudesta pitänyt yllä kyseistä ihmissuhdetta, joskin hyvin pinnallisella tasolla. Jatkossa en aio sitä enää tehdä, vaikka toinen osapuoli sitä toivoisikin. En ole ollut totuudellinen itselleni, enkä hänelle. Mitään velvoitetta tapaamisiin ei ole, enkä ole tapaamisia pitkään aikaan itse järjestänyt vaan kaikki on tapahtunut hänen aloitteestaan. 

Kotona jälleen

Saavuin eilen, kummallinen olo. Tuntuu hyvältä olla nyt Suomessa. En tosin tiedä, kuinka kauan haluan olla täällä. Rakastan kotiani, ystäviä, perhettä, puhdasta ilmaa ja siistiä katukuvaa. Samalla kaipaan jo nyt monia asioita matkaltani. Aika näyttää, missä olen ensi talvena. Ei ole syytä huolehtia siitä nyt.

Loma jatkuu, samalla tarvitsen aikaa prosessoida kokemiani ja oppimiani asioita. Onneksi työhön paluuseen on vielä aikaa. Kirjoitan lisää, kunhan pää ja kroppa vähän tasaantuu aikaerosta ja pienestä paluushokista.   

Opetuksia ja ajatuksia matkan varrelta

Kirjoittelen näitä nyt tännekin. Sinänsä ajatukset eivät ole mitenkään uusia, olen vain yrittänyt elää niitä ihan konkreettisesti. Ja jollain tavalla niiden viisaus on selkeytynyt. Kaikki ovat nousseet pintaan matkani aikana joko eri ihmisiltä, opettajilta tai sitten kirjoista tai muualta. Eli kyse on minulle ajankohtaisista teemoista, omasta sisäisestä projektistani, jota olen työstänyt matkani aikana. Ja opetellut katsomaan itseäni toisin. Mietelausekliseistä alkaa tulla totta, kun on aikaa ja tilaa elää niiden mukaan.

1. Mikään ei ole pysyvää. Hyväksy jatkuva muutos.
2. Ole aidosti läsnä jokaisena päivänä, keskity hetkeen. Ei ole syytä murehtia huomista, menneestä voi päästää jo irti.
3. Älä takerru liikaa mihinkään, ei ihmisiin, tilanteisiin, olosuhteisiin, kehoon.. Päästä irti oletuksesta, että asiat pysyvät samoina.
4. Mikäli asiat eivät etene luontevasti, älä puske väkisin. Nyt ei vain ole oikea aika. Hyväksy se.
5. Ole avoimesti ja rehellisesti oma itsesi, anna muiden nähdä, kuka oikeasti olet. Hyväksy, että olet haavoittuva, inhimillinen, epätäydellinen. Älä murehdi sitä, anna sen vain olla.
6. Näytä ja osoita tunteitasi, ne eivät tee sinusta heikompaa.
7. Älä pelkää rakastua, rakastuminen ei ole rikos.
8. Luota, että elämä kantaa. Anna universumin/elämän tehdä työtä puolestasi, ilman, että yrität aina suunnitella ja hallita kaikkea.
9. Kaikkea ei tarvitse omistaa. Vähemmän on enemmän.

Erityisesti luopumista olen harjoitellut, koska matkani on ollut paljonkin ihmisiin sidottua. Tapaan, hurmaannun, ystävystyn, lähennyn, hyvästelen, erkaannun ja kohta sama uudestaan. Pakko luottaa, että ainakin osan tapaamistani ihmisistä tapaan vielä uudestaankin. Olen joutunut muistuttamaan itseäni niin ykkösestä, kuin nelosestakin, erityisesti silloin kun on tuntunut kurjalta, tai en ole ollut ihan tyytyväinen lopputulemaan. Ja jotenkin se on auttanut.

Suunnittelemattomuuttakin olen työstänyt, koska minulla on kerrankin ollut sille tarpeeksi tilaa. Vieläkin spontaanimmin olisin voinut matkailla, mutta aika hyvällä tasolla jo kuitenkin. Hieman olen maksanut enemmän lennoista, kun päätös on tehty ihan viime tipassa. Mutta se on pientä. Kohtaa kahdeksan työstän edelleen, sillä pieni kotiinpaluuahdistus tuntuu. Toisaalta kaipaan kotiin, toisaalta pelkään vajoamista samaan työhön ja joihinkin samoihin ajatusmalleihin. Turhaan pähkäilen sitä vielä. Enemmän luottamusta tulevaan. Kaikkea yllättävää on tapahtunut koko ajan. Miksei kotonakin?

Sataa, sataa ropisee..

Sadekausi jatkuu Hong Kongissa, jonne saavuin eilen. Tänään on pääsääntöisesti satanut koko päivän. Koko viikonlopuksi on luvattu aika sateista. No, koska olen viettänyt viimeiset 3,5 kk saarilla ja paljolti urbaanin elämän ulottumattomissa, olen nauttinut kaupunkipäivästä ihan kympillä. Pedikyyri, alennusmyynnit, kahvilat ja pilvenpiirtäjien tuijottelu sekä metrossa tungeksiminen satojen kiinalaisten kanssa on vaihteeksi hyvin hauskaa. Shoppailu tuli ihan tarpeeseen, koska kaikki vaatteet alkavat olla niin nuhjuisia, enkä viitsisi enää kiikuttaa niitä pesulaan. Lisäksi alan olla aika kyllästynyt pitämään samoja rättejä päivästä toiseen. Kun on paljon ruskeampi kuin lähtiessä, ja ehkä yhden vaatekoon pienempi, ostoskokemus tuntui erilaiselta ja hyvin inspiroivalta.. Kirkkaat värit iskevät ihan eri tavalla. Ja kaipa täällä on länsimaiset kooot myynnissä, kun ostin pelkkää S-kokoa ja yhden mekon kokoa 38.

Joogaan en herännyt aamulla, vaan nukuin pidempään. Huomenna ajattelin testata yin-tuntia läheisellä studiolla ja sunnuntaina on tarjolla jo aamumysorekin. Guest housen huone on niin pieni, ettei täällä oikein mahdu omaa harjoitusta tekemään. No hauskaa testailla uusia studioita. Varsinkin jos sataa koko ajan kuin saavista kaatamalla, niin turismikin on vähän hankalaa.

Hyvin hassua olla pitkästä aikaa yksin. Koko reissun aikana olen ollut yksin matkapäivien lisäksi korkeintaan viikon. Tuskin sitäkään. Mutta selvästi reissun tarjoituksenakin on ollut tuoda uusia ihmisiä, peilata omia asioita muiden kautta ja suhteessa toisiin, ei istua mötköttää jossain vuorilla tai saarella yksinään. Kirjoitin Nepalin jälkeen ajatuksia, ja teemoja, joita olen opetellut konkreettisesti matkan aikana. Palasin niihin taas eilen, ja tuntui kovin järkeenkäyviltä.  Kirjoitan niitä myöhemmin tänne, kunhan ehdin. Paljolti ajatuksia, jotka pohjautuvat joogafilosofiaan ja buddhalaisuuteen. Jotenkin matkalla ollessa niistä on vain tullut todempia, ja konkreettisempia.

Chillausta sadepäivänä

Täällä Palawanilla, Filippiineillä, alkoi nyt sadekausi. Jossain pohjoisempana on taifuuni, ja sateet jatkuvat täällä varmaankin useamman päivän. Istun saksalaisen joogakaverini kanssa kahvilassa aamupalalla ja saatamme istua täällä koko päivän. Ensimmäistä kertaa koko reissun aikana on vatsa sekaisin, mutta toisaalta eipä ole sen kummempaa tekemistäkään. Voin hyvin viettää päivän netin, vessan ja vesipullon kanssa. Sadetta ja sumua on aika hauska katsella.  Hyttysiä on paljon, ja pistoilta on hankalaa suojautua. Tuntuu, ettei mikään myrkky toimi pidempään kuin vartin.  En vain jaksa enää alkaa syömään malarialääkkeitä, lähden jo torstaina Hongkongiin.

Jonkinlainen paluumietintä käynnissä. Edelleen on tapahtunut paljon ja viikko Bahay Kalipayn retriittikeskuksessa oli intensiivinen. Joogaa, raakaruokaa, inner dance/inner yoga intensiivikurssi ja energy labs työskentelyä. Kummallinen matka itseen kahdeksassa päivässä; edelleen työstän jotain vanhoja asioita, joiden olin ajatellut jo jääneen taakse. Enemmän kuitenkin käyttäytymismalleja kuin sinänsä menneitä tapahtumia. Pieni neljän hengen porukkamme tiivistyi entisestään. Samalla omat energiatasot heittelehtivät aika lailla. Välillä väsyn jatkuvaan sosiaalisuuteen ja ohjelmaa on kieltämättä ollut aika paljon. Toisaalta kaikki on mennyt aika omalla painollaan. Enemmän väsyn edelleenkin turismista kuin joogasta ja siihen liittyvästä ohjelmasta. Tosin opettajakurssin jälkeen piti tehdä jonkun aikaa lyhyempää ja kevyempää harjoitusta. Jonkinlainen motivaatiopula iski päälle, samoin fyysinen väsymys.

Bahay Kalipay on englanniksi käännettynä The House of Happiness. Täysin ekologinen, vegaaninen retriittikeskus, jonne voi tulla joko muutamaksi päiväksi tai viettää pidemmänkin ajan tekemällä mm. vapaaehtoistyötä. Raakaruokainspiraationi kasvoi, vaikken pelkkään raakaruokadiettiin koekaan tarvetta. Hieman enemmän haluaisin aiheeseen kuitenkin paneutua. Ruoka oli loistavaa ja joogaharjoitus kevyt kuin unelma. Uusia mielenkiintoisia ihmisiä tuli myös vastaan. Pääasiassa ihmisiä, jotka ovat uskaltaneet jättää perinteisen työpuurtamisen taakseen ja löytäneet hieman vapaamman ja yhteisöllisemmän tavan elää. En ole koskaan ollut kommuuni-ihminen, mutta lomailu ekoyhteisössä oli varsin ihanaa. Joskus myöhemmin haluaisin ehkä palata sinne, mutta nyt ei ole vielä sen aika. 

Ajatukset siirtyvät väkisinkin välillä enemmän Suomeen. Yritän edelleen pysyä hetkessä ja olla kiirehtimättä kotiinpaluuta. Ei ole mitään syytä stressata mistään, koska kaikki on varsin hyvin. Tiedän, ettei minua huvita pätkääkään viettää ensi talvea Helsingissä, mutta se on sen ajan murhe. Lähtö Hongkongiin tuntuu jo ihan hyvältä nyt.  

Rentoa lomailua pari päivää, ja nyt intensiivikurssilla ekoretriitissä

Pari päivää jaksettiin lomailla rennosti perusmeininkiä. Kajakointia, ulkona syömistä, shoppailua ja rantaelämää. Nyt Palawanilla huikeassa ekoretriitissä, jossa on meidän pienen porukan lisäksi vain ihan muutama ihminen. Ruoka on todella hyvää, mutta pelkkää raakaruokaa. Eräänlainen detox-viikko siis tulossa. ;) Kaunista, vihreää ja yksinkertaista. Sen sijaan, että asuisin yksin, jaan huoneen nyt kahden muun kanssa. Opettajakoulutuksessa jaoin myös huoneen, joten olen aika tottunut tähän. Laskeskelin, että olen ehkä ollut yksinäni tämän reissun aikana matkapäiviä lukuunottamatta ehkä 3-4 päivää. Mikä on aika vähän. Todella vähän, mutta kun olen lähinnä hengaillut joogapaikoissa, tutustuu ihmisiin hyvin helposti. Täällä olen nyt viikon ja sitten jatkan El Nidoon snorklailemaan.

Ekologisuuden ja joogan lisäksi tämä on myös hyvin sprituaalinen paikka. Paikan perustaja on hyvin mielenkiintoinen filippiino, entinen mainosmies Pi, joka opettaa Inner dance healing-tekniikkaa. Täällä käy paljon ihmisiä eri tyyppisissä stressin poisto retriiteissä, mutta myös syvempää merkitystä etsiviä ihmisiä. Pi vetää meille kolmen päivän kurssin aiheesta, mikä on hurjan mielenkiintoista. Kehon ja mielen yhteisvaikutusta, josta olen ollut pitkään todella kiinnostunut. Olen aika hyvä buukkaamaan itselleni lisää ohjelmaa, mutta tämä kolmen päivän intensiivi tuntuu oikeasti hyvin merkitykselliseltä. Sen jälkeen on vielä toiset kolme päivää rennompaa hengailua. Ja sitten takaisin rantaelämän pariin. 

4 viikon rutistus ohi, taas lomalla

Perjantaina loppui intensiiviopettajakurssimme ja nyt olen taas onnellisesti lomalla. Viimeinen viikko oli fyysisesti aika rankka ja väsymys alkoi selvästi vähän painaa loppuvaiheessa. Aika meni hirveällä vauhdilla ja painotus oli hyvin vahvasti avustuksissa ja opetusharjoituksissa. Opetusnäyttökokeet menivät kuitenkin ihan hyvin, ja koko kurssi valmistui. Tai no, ainakin sai +200 hours certifikaatin ja luvan liittyä Yoga Alliancen jäseneksi virallisella opettajatittelillä. Viimeinen ilta oli huippuihana, kaikki kurssilaiset saivat jonkin positiivisen tunnustuksen certifikaatin lisäksi jostain ansiosta kuten nopeimmin edistymisestä, rohkeimmista taaksetaivutuksista tai lahjakkuudesta tulevaisuuden suurimpana lupauksena . Itse sain tunnustuksen ahkeruudesta eli "best student" maininnan, koska hulluna pittaihmisenä olen vain hinkunut koko ajan lisää. Ironista sikäli, että olen ollut myös paikoitellen hieman kriittinen. Mutta opetukseen olen suhtautunut koko ajan hyvin asiallisesti ja ottanut vinkeistä opikseni.

Nyt on onnellisen tyhjä olo. Kestää selvästi hetken aikaa toipua intensiivirutistuksesta. Tein tänään jo oman harjoituksen, ihan reippaasti kunnolla ja pitkään, mutta eilen oli kevyt beach-päivä. Ja tietysti myös kuupäivä ja lauantai. Ihan heti en kaipaa toista intensiiviä, nyt on vain ihanaa keskittyä omaan harjoitukseen ja lomailuun.  Keskiviikkona lähdemme pienemmällä porukalla Palawanin saarelle lomailemaan. Tosin sielläkin on kaikenlaista puuhaa, joogaa, organic village yms. Mutta enää ei tarvtise opetella sanskritia ulkoa, mikä on ihan miellyttävää.

Harjoituksen osalta koen, että se on vahvistunut ja mennyt eteenpäin, joskin pieni väsymys tuntuu nyt ja on vähän vaikea sanoa, miltä kropassa tuntuu, kun olen saanut vähän enemmän levättyä. Varmaan ainakin hieman vahvemmalta.