Saavuin eilen, kummallinen olo. Tuntuu hyvältä olla nyt Suomessa. En tosin tiedä, kuinka kauan haluan olla täällä. Rakastan kotiani, ystäviä, perhettä, puhdasta ilmaa ja siistiä katukuvaa. Samalla kaipaan jo nyt monia asioita matkaltani. Aika näyttää, missä olen ensi talvena. Ei ole syytä huolehtia siitä nyt.
Loma jatkuu, samalla tarvitsen aikaa prosessoida kokemiani ja oppimiani asioita. Onneksi työhön paluuseen on vielä aikaa. Kirjoitan lisää, kunhan pää ja kroppa vähän tasaantuu aikaerosta ja pienestä paluushokista.
Loma jatkuu, samalla tarvitsen aikaa prosessoida kokemiani ja oppimiani asioita. Onneksi työhön paluuseen on vielä aikaa. Kirjoitan lisää, kunhan pää ja kroppa vähän tasaantuu aikaerosta ja pienestä paluushokista.
Tervetuloa takaisin.
VastaaPoistaHuomaan etten ole seurannut aktiivisesti blogiasi kun olit matkalla, vaikka perinteisesti olen ollut suuri matkakertomusten ystävä! Varmaankin siksi, että en itse koe tarvetta matkustaa vaan pikemminkin tunnen sukeltavani syvemmälle omaan arkiseen elinympäristööni, aivan kuin ruusun nupun tyveen olisin suunnistamassa. Lapsivapaaseen kesäviikkoonkin on enää reilu viikko aikaa enkä vieläkään ole saanut hommatuksi miehen kanssa matkaa minnekään, vaikka ollaan puoli vuotta puhuttu että johonkin lähdetään sitten...
Toivonkin että blogissasi jatkuvat sisäisten matkojen kuvaukset! :-D
Hri, kiitos kommentistasi. Väliilä sisäiset matkat ovat kiinnostavampia kuin ulkoiset. ;) Tai siis oikeastaan tuntuu siltä, ett'ä nyt vasta prosessoin kaikkea, mitä tapahtui. Matkalla tapahtuu niin paljon, että kirjoittaminen jää välillä pinnallisemmaksi.
VastaaPoista