Täällä Palawanilla, Filippiineillä, alkoi nyt sadekausi. Jossain pohjoisempana on taifuuni, ja sateet jatkuvat täällä varmaankin useamman päivän. Istun saksalaisen joogakaverini kanssa kahvilassa aamupalalla ja saatamme istua täällä koko päivän. Ensimmäistä kertaa koko reissun aikana on vatsa sekaisin, mutta toisaalta eipä ole sen kummempaa tekemistäkään. Voin hyvin viettää päivän netin, vessan ja vesipullon kanssa. Sadetta ja sumua on aika hauska katsella. Hyttysiä on paljon, ja pistoilta on hankalaa suojautua. Tuntuu, ettei mikään myrkky toimi pidempään kuin vartin. En vain jaksa enää alkaa syömään malarialääkkeitä, lähden jo torstaina Hongkongiin.
Jonkinlainen paluumietintä käynnissä. Edelleen on tapahtunut paljon ja viikko Bahay Kalipayn retriittikeskuksessa oli intensiivinen. Joogaa, raakaruokaa, inner dance/inner yoga intensiivikurssi ja energy labs työskentelyä. Kummallinen matka itseen kahdeksassa päivässä; edelleen työstän jotain vanhoja asioita, joiden olin ajatellut jo jääneen taakse. Enemmän kuitenkin käyttäytymismalleja kuin sinänsä menneitä tapahtumia. Pieni neljän hengen porukkamme tiivistyi entisestään. Samalla omat energiatasot heittelehtivät aika lailla. Välillä väsyn jatkuvaan sosiaalisuuteen ja ohjelmaa on kieltämättä ollut aika paljon. Toisaalta kaikki on mennyt aika omalla painollaan. Enemmän väsyn edelleenkin turismista kuin joogasta ja siihen liittyvästä ohjelmasta. Tosin opettajakurssin jälkeen piti tehdä jonkun aikaa lyhyempää ja kevyempää harjoitusta. Jonkinlainen motivaatiopula iski päälle, samoin fyysinen väsymys.
Bahay Kalipay on englanniksi käännettynä The House of Happiness. Täysin ekologinen, vegaaninen retriittikeskus, jonne voi tulla joko muutamaksi päiväksi tai viettää pidemmänkin ajan tekemällä mm. vapaaehtoistyötä. Raakaruokainspiraationi kasvoi, vaikken pelkkään raakaruokadiettiin koekaan tarvetta. Hieman enemmän haluaisin aiheeseen kuitenkin paneutua. Ruoka oli loistavaa ja joogaharjoitus kevyt kuin unelma. Uusia mielenkiintoisia ihmisiä tuli myös vastaan. Pääasiassa ihmisiä, jotka ovat uskaltaneet jättää perinteisen työpuurtamisen taakseen ja löytäneet hieman vapaamman ja yhteisöllisemmän tavan elää. En ole koskaan ollut kommuuni-ihminen, mutta lomailu ekoyhteisössä oli varsin ihanaa. Joskus myöhemmin haluaisin ehkä palata sinne, mutta nyt ei ole vielä sen aika.
Ajatukset siirtyvät väkisinkin välillä enemmän Suomeen. Yritän edelleen pysyä hetkessä ja olla kiirehtimättä kotiinpaluuta. Ei ole mitään syytä stressata mistään, koska kaikki on varsin hyvin. Tiedän, ettei minua huvita pätkääkään viettää ensi talvea Helsingissä, mutta se on sen ajan murhe. Lähtö Hongkongiin tuntuu jo ihan hyvältä nyt.
Jonkinlainen paluumietintä käynnissä. Edelleen on tapahtunut paljon ja viikko Bahay Kalipayn retriittikeskuksessa oli intensiivinen. Joogaa, raakaruokaa, inner dance/inner yoga intensiivikurssi ja energy labs työskentelyä. Kummallinen matka itseen kahdeksassa päivässä; edelleen työstän jotain vanhoja asioita, joiden olin ajatellut jo jääneen taakse. Enemmän kuitenkin käyttäytymismalleja kuin sinänsä menneitä tapahtumia. Pieni neljän hengen porukkamme tiivistyi entisestään. Samalla omat energiatasot heittelehtivät aika lailla. Välillä väsyn jatkuvaan sosiaalisuuteen ja ohjelmaa on kieltämättä ollut aika paljon. Toisaalta kaikki on mennyt aika omalla painollaan. Enemmän väsyn edelleenkin turismista kuin joogasta ja siihen liittyvästä ohjelmasta. Tosin opettajakurssin jälkeen piti tehdä jonkun aikaa lyhyempää ja kevyempää harjoitusta. Jonkinlainen motivaatiopula iski päälle, samoin fyysinen väsymys.
Bahay Kalipay on englanniksi käännettynä The House of Happiness. Täysin ekologinen, vegaaninen retriittikeskus, jonne voi tulla joko muutamaksi päiväksi tai viettää pidemmänkin ajan tekemällä mm. vapaaehtoistyötä. Raakaruokainspiraationi kasvoi, vaikken pelkkään raakaruokadiettiin koekaan tarvetta. Hieman enemmän haluaisin aiheeseen kuitenkin paneutua. Ruoka oli loistavaa ja joogaharjoitus kevyt kuin unelma. Uusia mielenkiintoisia ihmisiä tuli myös vastaan. Pääasiassa ihmisiä, jotka ovat uskaltaneet jättää perinteisen työpuurtamisen taakseen ja löytäneet hieman vapaamman ja yhteisöllisemmän tavan elää. En ole koskaan ollut kommuuni-ihminen, mutta lomailu ekoyhteisössä oli varsin ihanaa. Joskus myöhemmin haluaisin ehkä palata sinne, mutta nyt ei ole vielä sen aika.
Ajatukset siirtyvät väkisinkin välillä enemmän Suomeen. Yritän edelleen pysyä hetkessä ja olla kiirehtimättä kotiinpaluuta. Ei ole mitään syytä stressata mistään, koska kaikki on varsin hyvin. Tiedän, ettei minua huvita pätkääkään viettää ensi talvea Helsingissä, mutta se on sen ajan murhe. Lähtö Hongkongiin tuntuu jo ihan hyvältä nyt.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti