Olen ollut reissussa vajaan kuukauden ja aloin jo murehtia, olenko sittenkään valmis palaamaan töihin viiden kuukauden jälkeen. En tiedä. Turhaan murehdin sitä nyt, mutta ajatukset karkasivat töihin juteltuani erään täällä tapaamani suomalaisen kanssa. Oma vikani, mitäs lähdin keskustelemaan businessjutuista ja työpaikastani. Pitäisi vain pysyä kaukana vastaavista keskusteluista ja miettiä asioita vasta kun palaan Suomeen. Ja syksyllä. En tiedä, paljonko minulla on budjettia kulutettavana enää syksyllä, vuorotteluvapaata voi toki pidentää, mutta lainan korot ja yhtiövastikkeet pitää silti maksaa. Vuorotteluvapaakorvauksella elää kyllä täälläkin.
Lähtiessäni ajattelin, etten halua laittaa normaalielämääni tauolle vuodeksi. Että olisi järkevämpää etsiä motivoivampi työ, kuin vain hengailla kuukausitolkulla. Ratkoa asioita eikä paeta niitä. Nyt olen kuitenkin onnellisesti pienen pakenemisen kannalla. Täällä ollessa voin keskittyä täysin muihin asioihin, on helpompi elää hetkessä ja olla stressaamatta tulevasta. Voi harjoitella elämänasennetta, joka voi toki kantaa kotonakin. Lisäksi nautin matkalla olosta, englannin puhumisesta päivittäin, uusien ihmisten tapaamisesta, intensiivisestä joogaharjoituksesta ja filosofiatunneista. Nautin siitä, ettei tarvitse ponnistella työprojekteissa eikä miellyttää asiakkaita. Kuten Nepaliin lähtenyt ystäväni totesi, muualla on helpompi pitää omat rajat työn suhteen ja elää jotenkin henkisesti vireämmin. Kotona on niin kovin helppo valahtaa siihen peruspyörään, jossa tapahtuu harvoin mitään kovin yllättävää. Oman äänen kuunteleminen on helpompaa kun on vähemmän soraääniä.
En ole juurikaan tehnyt iltameditaatiota täällä. Olen kyllä istunut illalla palmun alla ja katsellut kuuta. Mutta jotenkin aivotoimintani on täällä niin paljon hitaampaa, etten tunne samanlaista tarvetta iltameditaatioon kuin kotona. Toki on jotain asioita, joissa ajatukset pyörivät. Kuten ihmissuhteet, ja oma joogaharjoitus, ja matkojen suunnittelu. Mutta silti elämä on aika leppoisaa. Joogan suhteen väsymys vähän ärsyttää. Olen varmaan laihtunut, mikä ei ole huono asia, mutta samalla on vähän voimaton olo. Tänään hikoilin pienen järven matolleni. Onneksi on puuvillamatto.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti