Lensin tänne Colombon lähelle Negomboon eilen illalla. Vielä en ole tolkuttoman kyllästynyt olemaan lentokentillä. Yleensä siihen tulee äkkiä kyllästys. En osaa vielä oikein rauhoittua. Menin rannalle ja mieli hyppelehtii vähän, missä sattui. En uskaltanut olla kovin pitkään, etten kärtsää. Mutta silti huomaan, että vielä on vaikea pysyä aloillaan. Pitäisi koko ajan puuhata jotain. Toisaalta olen edelleen matkalla. En ole jäämässä tännekään, vaan jatkan vielä matkaa. Sekin tuo oman levottomuutensa. Koko ajan puran vähän rinkkaa ja pakkaan taas. Ja nytkin odottelen taksia viemään minut kohti seuraavaa määränpäätä. Onneksi on aikaa. Ensimmäiset päivät lomalla tuntuvat aina pidemmiltä.
En ole tajunnut, ettei tarvitse mennä töihin piiiiiitkään aikaan. En ole varmaan tajunnut oikein mitään. Ajattelen jopa välillä jotain työasioita. Pinnallisesti kyllä, mutta ajattelen silti. Ehkä se kohta loppuu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti