Olen hieman uupunut joogasta ja uimisesta. Rankka elämä, valittivat kolleegat kotona. Samaan aikaan olen hieman miettinyt tuota perjantain tapahtumaa, ja puhuin siitä pitkään eilen myös joogaopettajani kanssa. Ajattelimme käsitellä sitä tänään yhdessä filosofiatunnin yhteydessä. En ole oikeastaan järkyttynyt, vaikka kai minun pitäisi olla. Olin ärsyyntynyt ja vihainen, kun se tapahtui. Ja olin ärsyyntynyt siitä, että osa ihmisistä oikeasti kuvitteli minun ja virolaisen tytön juoneen itseltämme jalat alta. 34-vuotiaalta naiselta aika epätodennäköistä tosin, varsinkin kun yhteensä join illan aikana 2-3 juomaa. Toki täällä on kuuma, ruoka aika kevyttä, mutta ihminen, joka ei ole koskaan teini-ikäisenä tai opiskeluvuosinaankaan sammunut ei sammu tuosta noin vain. No asian todellinen laita kyllä selvisi aika nopeasti. Joogaopettajani totesi, että sain juomani luultavasti hiustenvärini ansiosta. Kaikki tytöt eivät saaneet tabletteja. Kyseinen rantatyyppi nyt on muutenkin lirkutellut minulle useamman kerran ilman suurempaa menestystä. Nyt sitten tälläinen kokemus.
En osaa olla kovin huolissani tai en ole jaksanut miettiä, mitä olisi voinut tapahtua. Olimme isolla porukalla liikkeellä ja on selvää, etten yksinäni liiku täällä juurikaan illalla missään. Saati käy baareissa. Päivällä on aina paljon ihmisiä liikkeellä, vastaava riski aika minimaalinen. Mutta ehkä perjantain kokemus oli silti hyvä herätys. Olen ollut aika huoleton matkailija koko ikäni. Koskaan mitään suurempaa ei ole sattunut. En edelleenkään aio pelätä, mutta olen ehkä tarkempi, missä syön ja mitä.
Joogaharjoitus vaihtelee. Eilen oli vahva päivä, tänään tein pelkän ykkösen ja vain nautiskelin. Jostain syystä nukun aika heikosti välillä. Ihmisiä tulee ja lähtee. Minä, ja muutamat pitkään olleet jäämme. Ehdin olla täällä lähes kuukauden ennen kuin lähden Nepaliin. Pitäisi aloittaa opiskelu FIlippiinien opettajakurssia varten. Olen lukenut joogasutria, mutta on pari muuta kirjaa lukematta. Ja pitää myös kerrata asanoiden nimet. Osaan janusirsanasta aika hyvin kaikki siihen asti, kun harjoittelen itse. Mutten välttämättä aukottomasti kaikkia fundamentaaleja. Pitää siis kertailla. No vielähän tässä on aikaa. Sinänsä olen hyvällä tiellä YTT-kurssia ajatellen, että keskityn tällä hetkellä lähes ainoastaan joogaan. Teen päivittäistä harjoitusta ja elän retriittielämää. Intensiivinen opettajakurssi ei ole niin raju hyppäys kuin suoraan työkiireiden keskeltä tullessa.
Olen miettinyt jonkun verran ihmissuhteitani ja ehkä tajunnut ainakin sen, että alan olla aika valmis aika erityyppiseen suhteeseen kuin aiemmin. Olen puhunut opettajani kanssa aika paljon elämästä, jonkun verran lapsuudesta, työstä ja joogasta. Ja on mielenkiintoista huomata, kuinka paljon yhteisiä kokemuksia jaamme. Aiemmin olen puhunut ihmissuhteistani, saati lapsuudesta hyvin vähän omien opettajieni kanssa. Keskustelut ovat olleet enemmän joogaan liittyviä, tai elämään yleisesti. Ei läheskään niin intiimejä. Toisaalta itsekin olet tullut jo paljon avoimemmaksi, sallin jo ihmisten, melko vieraidenkin tulla nopeammin lähelle. Henkisessä harjoituksessa olen siis edennyt täällä jonkun verran ja opettajani Casey on siinä hyvä harjoituskappale. ;) Fyysinen harjoitus nyt aaltoilee vähän sinne ja tänne, mutten ota siitä kauheasti paineita.
lohduttavaa lukea, ettei kaikki muutkaan osaa asanoiden nimiä vaikka ovatkin pitkällä harjoituksessa. Sain palautetta juuri aamulla mysoretunnilla aiheesta.. en tiedä mikä aivovamma minulla on, mutta en vaan muista! vaikka olen yrittänyt opetella. osin johtuu ehkä siitä että sanat ovat merkityksettömiä. tietysti jotkut asanat muistan ja 2. sarjan alun kapotasanaan asti tietysti, mutta uuh, 1. sarjan osa istuma-asanoista ei-vaan-jää-mieleen. no, pääsiäisenä tiedossa taas kertauksen yritystä.
VastaaPoistaja niin, ahdistavan kuuloinen kokemus tuo tyrmäystippaepisodi. onneksi ei käynyt pahemmin ja tietysti hyvä saada kai muistutus siitä, että on varuillaan. Minulle ei ole ikinä käynyt mitään vastaavaa ja olen myös aika huoleton matkailija.
mitä suunnitelmia sulla on nepalissa? haaveilen sinne matkustamisesta joka päivä. olin siis nelisen viikkoa 2 vuotta sitten, sydän jäi Himalajalle.
joo. työpäivän työvälttelyä. kiitos tauosta! :)
Leena
Asanoiden opettelu on vähän työlästä, erityisesti alkupään asanoiden, koska ne saadaan alussa kaikki kerralla. Teen Bakasanaan asti kakkosta ja osaan kyllä sinne varsin hyvin, koska asanat ovat tulleet yksittäin tai pareittain. Mutta muistamista varmasti auttaisi, että ymmärtäisi hieman enemmän sanskritia. No, yritän nyt taas reipastua opettelussa. :)
VastaaPoistaNepalissa asuu ja työskentelee tällä hetkellä läheinen ystäväni, joten menen sinne lähinnä turistiksi ja tarkoitus on myös tehdä joku pieni vaellus. Olen siellä vain pari viikkoa ja sitten Filippiineille. Olisi varmasti hienoa olla pidempäänkin, mutta ystäväni tekee myös töitä, joten ei ehdi lomailla kovin paljoa. Ja mulla on nyt joogavaihde päällä, ja sellainen olo, että on hyvä olla täällä Sri Lankalla. Tyrmäystippaepisodista huolimatta..