Olen nyt Sri Lankalla. Aamujooga, mieletön ranta, kivoja ihmisiä eri puolelta maailmaa. Yritän elää jossain tasapainossa torakan kanssa, joka sitkeästi elelee samassa kylppärissä. Yritin myrkyttää sitä paikallisella kynsilakanpoistoaineella, muttei kuollut.
Pondicherry oli mielenkiintoinen ja olen iloinen, että menin sinne. Olin tosin ehkä enemmän loman tarpeessa kuin tajusinkaan. Intia on aina huikea, mutta meluisa ja hieman raskas. Toisaalta rakastan sitä, toisaalta uuvun siihen. Ymmärrän hyvin, että lähes puoli vuotta siellä ollut tuttuni on väsynyt meteliin ja likaisuuteen. Meteliin aloin väsyä reilussa viikossa. Niin poispilattuja suomalaiset kai kuitenkin ovat. Pondicherry on kuitenkin huomattavasti miellyttävämpi kuin Delhi, kaikki oli paljon helpompaa. Ja turvallisempi olo liikkua itsekseenkin. Tapasin kivoja ihmisiä, koin hyviä asioita, mutta samalla olin aika paljon itsekseni, mikä nyt on ehkä matkan tarkoituskin. Mutten kuitenkaan oikein pystynyt olemaan paikallani tai rauhassa itsessäni. Hosuin vähän sinne ja tänne, enkä oikein saanut aamuharjoitusta toimimaan ja sekin vähän ärsytti. Nukuin liian pitkään, olin väsynyt, oli kuuma, linnut kakkivat parvekkeen pilalle ja olin puhtaasti laiska. Kai minulta puuttui joku oma tila, jossa olla rauhassa. Ja johon olen tottunut.
Mutta tapahtui paljon kaikenlaista, tapasin ihmisiä, vierailin Aurovillessä, osallistuin intialaiseen Pujaan sunnuntaina , joka oli hieno kokemus. Tajusin myös itsestäni joitain asioita, mikä on aina hyvä. Ehkä vasta lentokoneessa matkalla tänne. Pondissa olin liian täynnä kaikkea tajutakseni mitään. Nyt jotenkin paljon levollisempi olo. Ei ole kiire mihinkään, ei tarvitse vähään aikaan vaihtaa paikkaa. Voin löntystellä joogashalalle aamulla ja keskittyä harjoitukseen. Ja sen jälkeen uimiseen ja aamupalaan. Kaipa se on nyt sitä, mitä tarvitsen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti