Tänään oli pilvistä ja aamuharjoitus oli kerrankin vahva. Olen kehittynyt nostoissa jonkun verran, mutten ole juurikaan huomannut sitä, koska olen joka päivä niin väsynyt ja hikoilen paljon. Lähinnä siis väsynyt kuumuudesta. Aloitamme vasta 7.30, mikä on aika myöhään. No, tänään lämpötilan vaihtelun huomasi ja viileämpi aamu auttoi heti harjoitusta.
Samaan aikaan olen vajonnut johonkin tyhjyyteen, joka on hyvä ja huono asia. Mieli on hiljentynyt, en halua velloa menneitä, enkä toisaalta miettiä liikaa tulevaakaan. On pakko keskittyä olemaan läsnä hetkessä. Samalla olen vähän väsynyt. Ehkä alan hieman väsyä tähän yhteisöllisyyteen. Alussa oli enemmän ihmisiä, nyt vähemmän ja lähes kaikki muut ovat natiiveja. Ausseja, jenkkejä, brittejä ja kanadalaisia. Ja osa selvästi minua nuorempia. En jaksa kilkattaa kaikesta. Alussa jaksoin olla paljon sosiaalisempi, nyt alan valahtaa jonnekin, eikä minua enää huvita niin paljon osallistua keskusteluihin. Tai osittain se on myös elämäntilanteiden ja vaiheiden erilaisuutta, olen aika eri kokemuspohjalla liikkeellä kuin nuoremmat, vähemmän koulutetut joogatytöt. Mutta toisaalta tätähän olen etsinyt. En halunnut olla vain reissussa ja juosta turistina paikasta paikkaan. Halusin myös olla pidempään paikallani, tutustua uusiin ihmisiin, keskittyä joogaan ja myös hiljentyä.
Nyt mieleni alkaa selvästi rauhoittua. Toisaalta hiljentymisen myötä alkaa nousta ajatuksia, ja jotain ihan selviä toiveita tulevaisuuden suhteen. Yksi varma asia on, että haluan vaihtaa työpaikkaa jollain aikavälillä. En vain voi jatkaa vanhassa, koska en ole ollut siihen tyytyväinen nytkään. Toinen varma asia on, että haluan perheen enkä vain keskittyä töihin, joogaan ja matkusteluun. Mutta koska en voi kummallekaan asialle tehdä mitään täältä käsin, on parempi keskittyä vain olemiseen. Ja hyväksyä se, että elämässä ei nyt tapahdukaan kovin paljon. Ehkä viisi kuukautta on sittenkin riittävä, saa nähdä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti