Kurssia on käyty täällä Boracaylla nyt kaksi päivää. Ohjelma on intensiivinen, ihmiset mukavia, mutta jokin kurinalaisuudessa hieman tökkii. Opetus on hyvää ja kiinnostavaa, mutta energiassa on jotain, mitä vastustan. Ehkä se on yleinen vastustus "koulussa oloa kohtaan." En ole selvästi tottunut kovin tiukkaan ohjelmaan aiemman kahden kuukauden aikana. Ja joogaharjoitukseni on ollut viime kuukausina niin henkilökohtainen, että vierastan taas uutta opettajaa ja uutta lähestymistä. Koen jotenkin olevani jossain testissä, vaikkei siltä pitäisi tuntua. Että harjoitustani taas arvioidaan ulkopuolelta ja nimenomaan fyysisenä suorituksena. Lankalla pääsimme jo ihan eri tasolle, missä harjoitus on myös terapiaa ja oma henkilökohtainen matka. Kuten opettajani Casey sanoi, asanaharjoitus on kuitenkin vain asanaharjoitus eikä tee ketään autuaaksi itsessään. Tärkeämpää on prosessi, jota meissä itsessämme tapahtuu. Ihminen voi tehdä huikeaa fyysistä harjoitusta ja olla silti varsin hukassa itsensä kanssa. Se, että saa taaksetaivutuksissa kiinni nilkoista, on vain sitä, että saa kiinni nilkoista. So what.
Verrattuna Sri Lankaan, täällä ollaan kovin uskollisia kaikella, mikä tulee Mysoresta. Missä ei sinänsä ole mitään vikaa, koen lähestymisen vain vähän ortodoksisena välillä. Olen ehkä tottunut siihen, että opettaja voi tehdä myös hieman enemmän omia tulkintoja. Mutta toki meidän pitää kiinnittää enemmän huomiota yksityiskohtiin, kun olemme kerran opettajakoulutuksessa. Mutta ehkä mielipiteeni muuttuu, kun kurssi etenee. Nyt koen pientä tunneristiriitaa täällä oloani kohtaan. Ja pientä vastustusta.
Ensi reaktioni eilisen jälkeen oli, etten varmasti mene vipassanaan istumaan tämän istumisen päätteeksi. Istua ehdin lomani jälkeenkin. Istumista oppitunneilla on nimittäin aika paljon. Tänään istuttiin hieman vähemmän ja demoiltiin enemmän aurinkotervehdysten teknisiä ykistyiskohtia, mikä oli helpompaa. Meditaatio ja pranayamaharjoitukset aamulla ovat miellyttäviä, mutta luennoilla on vielä ollut aika paljon perusasiaa, ehkä siksikin ajatukseni harhailee. Ja ryhmä ei ole vielä kovin keskusteleva, luennot ovat olleet enemmän luentoja. Mutta opin varmasti paljon. Ja porukka on kiva. Ja ehkä minun pitää vain päästää vastustuksestani irti.
Verrattuna Sri Lankaan, täällä ollaan kovin uskollisia kaikella, mikä tulee Mysoresta. Missä ei sinänsä ole mitään vikaa, koen lähestymisen vain vähän ortodoksisena välillä. Olen ehkä tottunut siihen, että opettaja voi tehdä myös hieman enemmän omia tulkintoja. Mutta toki meidän pitää kiinnittää enemmän huomiota yksityiskohtiin, kun olemme kerran opettajakoulutuksessa. Mutta ehkä mielipiteeni muuttuu, kun kurssi etenee. Nyt koen pientä tunneristiriitaa täällä oloani kohtaan. Ja pientä vastustusta.
Ensi reaktioni eilisen jälkeen oli, etten varmasti mene vipassanaan istumaan tämän istumisen päätteeksi. Istua ehdin lomani jälkeenkin. Istumista oppitunneilla on nimittäin aika paljon. Tänään istuttiin hieman vähemmän ja demoiltiin enemmän aurinkotervehdysten teknisiä ykistyiskohtia, mikä oli helpompaa. Meditaatio ja pranayamaharjoitukset aamulla ovat miellyttäviä, mutta luennoilla on vielä ollut aika paljon perusasiaa, ehkä siksikin ajatukseni harhailee. Ja ryhmä ei ole vielä kovin keskusteleva, luennot ovat olleet enemmän luentoja. Mutta opin varmasti paljon. Ja porukka on kiva. Ja ehkä minun pitää vain päästää vastustuksestani irti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti