Olen törmännyt matkallani useampaan ihmiseen, jotka ovat kaikki puhuneet vipassanameditaation puolesta. Väittelin jopa aiheesta joogaopettajani Caseyn kanssa, joka oli hyvin vakuuttunut metodin tehokkuudesta. En vain ole ihan varma, onko 10 päiväksi luostariin vetäytyminen lainkaan minun juttuni. Totesin, että haluan mielummin vauvan pitämään minut kiinni hetkessä, kuin taas uuden henkisen harjoituksen. Osaan olla hiljaa ja yksin omien ajatusteni kanssa, olen nyt kaivannut enemmän iloa ja keveyttä kuin hiljaisuusretriittiä. Toisaalta kyse on vain reilusta viikosta elämässäni. Kun on kerran mennyt retriitin läpi, oppisin tekniikan ja pystyisin hyödyntämään sitä eri tilanteissa.
Hupaisaa on, että vipassana tulee eteen nyt useammasta suunnasta. Myös täällä Nepalissa törmäsin hollantilaiseen joogaopettajanaiseen, joka kehui vipassanaa lasten syntymän jälkeen isoimmaksi kokemukseksi elämässään. Tiedän, että meditaatio tekisi minulle hyvää. En silti ole saanut pidettyä säännöllisestä harjoituksesta kiinni, etenkään täällä reissussa. Jokin osa minussa hieman vastustaa; pelkään istumista, kipua ja sitä, että haluan karata koko paikasta. Olen kuitenkin utelias, koska nyt minulla kerrankin olisi aikaa ja mahdollisuus tehdä se ilman, että luovun esim. talvilomasta tai muusta mukavasta.
Aasiassa on paljon vipassanakeskuksia, ja kesäkuussa on edelleen paljon vaihtoehtoja, jos haluan sen tehdä. Euroopassa vaihtoehtoja on paljon vähemmän. Kaakkois-Aasiassa vipassanan voi käytännössä tehdä missä tahansa maassa ja vaihtoehtoja kesäkuun alussa on paljon. Ehtisin silti lepäillä joogaopettajakurssin jälkeen ja puuhata jotain hauskaa turistijuttua. Meditaatiokeskus löytyy mm. Hongkongissakin, jonne olen joka tapauksessa menossa.
En päätä vielä mitään vaan katson, miltä minusta tuntuu kurssin aikana. Kaipaanko enemmän vapautta ja iloista hengailua, vai kenties vielä jotain henkisempää kokemusta. Kun menen kesäksi takaisin Suomeen, elämä on taas hektisempää. Haluan kuitenkin nähdä perhettä, ystäviä, juosta siellä ja täällä. Nyt olisi hyvin aikaa joogakurssin loputtua. Jos siis siltä tuntuu. Aika näyttäköön.
Hupaisaa on, että vipassana tulee eteen nyt useammasta suunnasta. Myös täällä Nepalissa törmäsin hollantilaiseen joogaopettajanaiseen, joka kehui vipassanaa lasten syntymän jälkeen isoimmaksi kokemukseksi elämässään. Tiedän, että meditaatio tekisi minulle hyvää. En silti ole saanut pidettyä säännöllisestä harjoituksesta kiinni, etenkään täällä reissussa. Jokin osa minussa hieman vastustaa; pelkään istumista, kipua ja sitä, että haluan karata koko paikasta. Olen kuitenkin utelias, koska nyt minulla kerrankin olisi aikaa ja mahdollisuus tehdä se ilman, että luovun esim. talvilomasta tai muusta mukavasta.
Aasiassa on paljon vipassanakeskuksia, ja kesäkuussa on edelleen paljon vaihtoehtoja, jos haluan sen tehdä. Euroopassa vaihtoehtoja on paljon vähemmän. Kaakkois-Aasiassa vipassanan voi käytännössä tehdä missä tahansa maassa ja vaihtoehtoja kesäkuun alussa on paljon. Ehtisin silti lepäillä joogaopettajakurssin jälkeen ja puuhata jotain hauskaa turistijuttua. Meditaatiokeskus löytyy mm. Hongkongissakin, jonne olen joka tapauksessa menossa.
En päätä vielä mitään vaan katson, miltä minusta tuntuu kurssin aikana. Kaipaanko enemmän vapautta ja iloista hengailua, vai kenties vielä jotain henkisempää kokemusta. Kun menen kesäksi takaisin Suomeen, elämä on taas hektisempää. Haluan kuitenkin nähdä perhettä, ystäviä, juosta siellä ja täällä. Nyt olisi hyvin aikaa joogakurssin loputtua. Jos siis siltä tuntuu. Aika näyttäköön.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti