Tänään oli aamulla toinen mysoreharjoitus, ja nautin siitä ylipäänsä paljon enemmän kuin ohjatusta. Tuntui enemmän omalta harjoitukselta ja vähemmän jonkun muun vakuuttamiselta. Tällä viikolla saamme tehdä vain ykköstä, joten harjoitukseni on siten melko kevyt. Alkuun ärsytti hieman, etten saa tehdä kakkosta, mutta kaiken hikoilun takia oli mukavaakin tehdä vain ykköstä. Kuumuuden takia on riittävän rankkaa muutenkin. No, ehkä ensi viikolla pääsen kakkoseen. Ainakin tänään kaikki oli melko helppoa ja taaksetaivutukset lähinnä ihania. Ja ylös rullailin kevyesti.
Anatomiatunnit ovat mielekkäitä ja kiinnostavia. Niissä meillä on eri opettaja, viisikymppinen filippiiniläisnainen, joka myös opettaa ashtangaa. Hänen lähestymistapansa on mielestäni hyvin järkevä ja käytännönläheinen. Pidän hänen tyylistään myös kyseenalaistaa intialaista opetustyyliä, joka ei välttämättä ole kovin anatomialähtöinen. Hänen viestinsä oli varsin suora: jos haluat kysyä anatomiasta, älä kysy intialaiselta joogaopettajalta, saat vain hyvin korkealentoisia vastauksia. He eivät ole yleensä kovin syvällä aiheessa. Kysy mielummin länsimaiselta opettajalta, joka on opiskellut sekä joogaa, että perehtynyt anatomiaan/fysiologiaan.
Muutenkin on vähän hilpeämpi tunnelma. Ehkä alan tottua rytmiin ja muiden kanssa on ollut syvempiä ja kiinnostavia keskusteluja. Hieman häiritsee ruoan ja syömisen korostaminen. Tai lähinnä sen, ettemme saisi syödä liikaa. Hintaan kuuluu aamiainen ja illallinen, ja lounaaksi snack. Eli syömme melko vähän ja terveellisesti muutenkin. Ihmiselle, jolla ei ole valtavia paino-ongelmia, syömättömyyden korostaminen tuntuu vähän tyhmältä. Pakko syödä, että jaksaa tehdä pitkää harjoitusta, varsinkin kun rupean tekemään ensi viikolla koko ykköstä ja kakkosta päälle. En muutenkaan syö kakkuja, jäätelöä tms. päivittäin, joten koen ruokakeskustelun välillä hieman liioittelevana. Mutta toki ryhmämme on aika heterogeeninen, ihmisiä joka lähtöön.
Ruoka-asian kanssa mietin hieman, kumpi on minulle ongelma. Häiritseekö minua pohjimmiltani seikka, että lantion alueeni painaa liikaa ja nostot olisivat paljon kevyempiä, jos painaisin 2-3 kg vähemmän. Ja minua ärsyttää, jos joku huomauttaa tästä tosiasiasta. Ja selviäisin vähemmälläkin syömisellä ihan hyvin. Vai onko enemmän kyse itsensä rakastamisesta ja hyväksymisestä sellaisena kuin on, ja tosiasiasta, että olen yli 30v. nainen ja minun ei tarvitsekaan pyrkiä olemaan 15v. "jumppaliisa". Tutkailen asiaa.
Anatomiatunnit ovat mielekkäitä ja kiinnostavia. Niissä meillä on eri opettaja, viisikymppinen filippiiniläisnainen, joka myös opettaa ashtangaa. Hänen lähestymistapansa on mielestäni hyvin järkevä ja käytännönläheinen. Pidän hänen tyylistään myös kyseenalaistaa intialaista opetustyyliä, joka ei välttämättä ole kovin anatomialähtöinen. Hänen viestinsä oli varsin suora: jos haluat kysyä anatomiasta, älä kysy intialaiselta joogaopettajalta, saat vain hyvin korkealentoisia vastauksia. He eivät ole yleensä kovin syvällä aiheessa. Kysy mielummin länsimaiselta opettajalta, joka on opiskellut sekä joogaa, että perehtynyt anatomiaan/fysiologiaan.
Muutenkin on vähän hilpeämpi tunnelma. Ehkä alan tottua rytmiin ja muiden kanssa on ollut syvempiä ja kiinnostavia keskusteluja. Hieman häiritsee ruoan ja syömisen korostaminen. Tai lähinnä sen, ettemme saisi syödä liikaa. Hintaan kuuluu aamiainen ja illallinen, ja lounaaksi snack. Eli syömme melko vähän ja terveellisesti muutenkin. Ihmiselle, jolla ei ole valtavia paino-ongelmia, syömättömyyden korostaminen tuntuu vähän tyhmältä. Pakko syödä, että jaksaa tehdä pitkää harjoitusta, varsinkin kun rupean tekemään ensi viikolla koko ykköstä ja kakkosta päälle. En muutenkaan syö kakkuja, jäätelöä tms. päivittäin, joten koen ruokakeskustelun välillä hieman liioittelevana. Mutta toki ryhmämme on aika heterogeeninen, ihmisiä joka lähtöön.
Ruoka-asian kanssa mietin hieman, kumpi on minulle ongelma. Häiritseekö minua pohjimmiltani seikka, että lantion alueeni painaa liikaa ja nostot olisivat paljon kevyempiä, jos painaisin 2-3 kg vähemmän. Ja minua ärsyttää, jos joku huomauttaa tästä tosiasiasta. Ja selviäisin vähemmälläkin syömisellä ihan hyvin. Vai onko enemmän kyse itsensä rakastamisesta ja hyväksymisestä sellaisena kuin on, ja tosiasiasta, että olen yli 30v. nainen ja minun ei tarvitsekaan pyrkiä olemaan 15v. "jumppaliisa". Tutkailen asiaa.
Toisaalta jos menetät 2-3 kiloa, luultavasti menetät myös voimaa. Muutenkin toi teidän ruokailu kuulostaa aika kevyeltä, erityisesti olettaen, että ruoka on kasvisruokaa. Anna palaa vaan sen sapuskan kanssa :).
VastaaPoistaTotta sekin. Meidän ruokailu on melko kevyttä, eli tuskin täällä lihomaan pääsee. Kalaa on muutaman kerran viikossa, muuten kasvisruoka. Eikä siis Intia/nepal-tyyliin pelkkää riisiä ja dalia. Opettajamme on itse hyvin laiha ja selvästi ylpeä siitä. Ehkä ruoka ja paino on hänelle tärkeämpi asia, kuin se on loppujen lopuksi muille ihmisille. ;)
VastaaPoista