Ihanaa, että on lauantai. Heräsin tosin jo 6.30, koska lähdimme snorklaamaan ajoissa. Päivällä on niin kuuma.
Viikko on ollut intensiivinen. On ollut jo opetusharjoituksia, sanskriittia on päntätty ja pieniä kokeita pidetty. Leppoisaahan tämä tavallaan on, mutta aika täysiä päiviä kuitenkin. Ja paljon istumista. Tein tosin harjoituksen vain neljänä päivänä. Kuupäivä oli perjantai ja sunnuntai oli vapaata. Huomenna aloitan kyllä taas kuuden päivän harjoitustahdin. Kuumuus tuntuu, kakkosen tekeminen on aika raskasta ykkösen päälle. Toistaiseksi olen skipannut viimeiset asanat.
Positiivisia huomioita: opetus on oikeasti todella tasokasta, olen saanut kurssilta jo paljon. Sekä omaan harjoitukseen, että henkisempään puoleen. Epäilen tällä hetkellä, että opettajamme arroganssi alussa on enemmän jonkinlaista epävarmuutta tai kyvyttömyyttä olla uusien ihmisten kanssa rennosti. Ehkä hän ei vain pohjimmiltaan ole kovin spontaani, extrovertti vaan pikemminkin omissa oloissaan viihtyvä. Hän myös viittasi puheessaan siihen perjantaina, joten epäilen, että kyse on enemmän persoonallisuustyypistä kuin varsinaisesta egoilusta. Näyttäytyy vain ulospäin helposti sellaisena. No, en edelleenkään ole hänen paras ystävänsä, mutta myös asanaharjoituksen kautta "opettaja-oppilas" suhteemme on lämmennyt. Saan häneltä hyviä avustuksia ja neuvoja. Ja yritän parhaani mukaan ottaa niistä opikseni. Myös avustajamme ovat hyviä, ja kiinnittävät huomiota olennaisiin asiohin. Minun osaltani enemmän kyse on nyt voimasta kuin notkeudesta tai asanoiden määrästä. Välillä on vähän bootcamp -olo, mutta tekee vain ihan hyvää.
Emotionaalisesti täällä oleminen on hyvin erilaista kuin Lankalla. Meillä on niin paljon puuhaa, ettei ole juuri aikaa miettiä omia asioitaan. Lisäksi olen kämppisteni kanssa lähes 24/7 ja muutkin kurssilaiset ovat läheisiä. Sen sijaan, että menisin sisäänpäin, olen pikemminkin suuntautunut ulos ja muihin ihmisiin. Ja fyysisen harjoituksen viilaamiseen. Toki teemme meditaatioharjoituksia, mutta en ole päässyt kovin syvälle niissä. On kuitenkin aika hilpeä ja tasapainoinen olo. Ei suuria heilahteluja alun ärsytyksen jälkeen.
Välillä ajatukset heiluvat vähän joogan suhteen. En oikein tiedä, missä suhteessa haluan tehdä joogaa ja muita asioita elämässäni. Nythän tämä on pitkälti joogaa, laiskaa turismia ja hengailua. Tiedän, että minulla ei ole kunnianhimoa tai paloa 6 krt/viikossa harjoitukseen jatkuvasti. Tarvitsen myös muita asioita elämääni. Olen iltakukkuja, jolle viideltä herääminen on vaikeaa. Toisaalta tämä vapaa elämäntyyli viehättää vain enemmän ja enemmän. Haluaisin jollain tasolla viettää lisää vapaa-aikaa myös ensi talvena. Kunnianhimoa joogaharjoituksen suhteen on tällä hetkellä paljon enemmän kuin työn. Työ odottaa siellä jossakin.
Viikko on ollut intensiivinen. On ollut jo opetusharjoituksia, sanskriittia on päntätty ja pieniä kokeita pidetty. Leppoisaahan tämä tavallaan on, mutta aika täysiä päiviä kuitenkin. Ja paljon istumista. Tein tosin harjoituksen vain neljänä päivänä. Kuupäivä oli perjantai ja sunnuntai oli vapaata. Huomenna aloitan kyllä taas kuuden päivän harjoitustahdin. Kuumuus tuntuu, kakkosen tekeminen on aika raskasta ykkösen päälle. Toistaiseksi olen skipannut viimeiset asanat.
Positiivisia huomioita: opetus on oikeasti todella tasokasta, olen saanut kurssilta jo paljon. Sekä omaan harjoitukseen, että henkisempään puoleen. Epäilen tällä hetkellä, että opettajamme arroganssi alussa on enemmän jonkinlaista epävarmuutta tai kyvyttömyyttä olla uusien ihmisten kanssa rennosti. Ehkä hän ei vain pohjimmiltaan ole kovin spontaani, extrovertti vaan pikemminkin omissa oloissaan viihtyvä. Hän myös viittasi puheessaan siihen perjantaina, joten epäilen, että kyse on enemmän persoonallisuustyypistä kuin varsinaisesta egoilusta. Näyttäytyy vain ulospäin helposti sellaisena. No, en edelleenkään ole hänen paras ystävänsä, mutta myös asanaharjoituksen kautta "opettaja-oppilas" suhteemme on lämmennyt. Saan häneltä hyviä avustuksia ja neuvoja. Ja yritän parhaani mukaan ottaa niistä opikseni. Myös avustajamme ovat hyviä, ja kiinnittävät huomiota olennaisiin asiohin. Minun osaltani enemmän kyse on nyt voimasta kuin notkeudesta tai asanoiden määrästä. Välillä on vähän bootcamp -olo, mutta tekee vain ihan hyvää.
Emotionaalisesti täällä oleminen on hyvin erilaista kuin Lankalla. Meillä on niin paljon puuhaa, ettei ole juuri aikaa miettiä omia asioitaan. Lisäksi olen kämppisteni kanssa lähes 24/7 ja muutkin kurssilaiset ovat läheisiä. Sen sijaan, että menisin sisäänpäin, olen pikemminkin suuntautunut ulos ja muihin ihmisiin. Ja fyysisen harjoituksen viilaamiseen. Toki teemme meditaatioharjoituksia, mutta en ole päässyt kovin syvälle niissä. On kuitenkin aika hilpeä ja tasapainoinen olo. Ei suuria heilahteluja alun ärsytyksen jälkeen.
Välillä ajatukset heiluvat vähän joogan suhteen. En oikein tiedä, missä suhteessa haluan tehdä joogaa ja muita asioita elämässäni. Nythän tämä on pitkälti joogaa, laiskaa turismia ja hengailua. Tiedän, että minulla ei ole kunnianhimoa tai paloa 6 krt/viikossa harjoitukseen jatkuvasti. Tarvitsen myös muita asioita elämääni. Olen iltakukkuja, jolle viideltä herääminen on vaikeaa. Toisaalta tämä vapaa elämäntyyli viehättää vain enemmän ja enemmän. Haluaisin jollain tasolla viettää lisää vapaa-aikaa myös ensi talvena. Kunnianhimoa joogaharjoituksen suhteen on tällä hetkellä paljon enemmän kuin työn. Työ odottaa siellä jossakin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti