Ensimmäinen viikko takana. Tänään oli retkipäivä, purjehdimme läheiselle saarelle uimaan ja snorklaamaan. Aivan mielettömät maisemat, puhdas vesi ja ihania ihmisiä. Porukan henki vain paranee, mitä paremmin tutustuu. Ainoa joka tökkii, on pääopettaja itse. Mutta palaan siihen myöhemmin.
Lauantai teki hyvää, alaselässä lonkan yläpuolen lihaksissa tuntui hieman jäykkyyttä taaksetaivutusten jälkeen. Huomenna on oma harjoitus, muttei varsinaisesti opetusta. Koska en ole tämän opettajakurssin kanssa niin tosissani, on vain hauskaa, ettei ole opetusta. Joogaan kyllä aamulla, mutta kevyemmin. Ehkä maanantaina tai tiistaina saan jo tehdä kakkostakin. Olisi kivaa vaihtelua.
Kaikki olisi muuten ihanasti, mutta pieni vastustus on koko ajan päällä, sillä en koe opettajaa yhtään omakseni. Ja olen hieman pettynyt siihen, koska sain hänestä tammikuussa niin hyvän kuvan. Täällä on paljastunut ihan uusi, varsin arrogantti ja tyly puoli, jota en pidä kovinkaan joogisena. Opetuksen taso on sinänsä hyvä, en koe häntä opettajana huonoksi, en vain pidä hänestä ihmisenä erikoisemmin tähän astisen kokemukseni perusteella. Kovasti sanottu, mutta tällä hetkellä en menisi hänen kursseilleen uudestaan. Opettaja, jonka pitää hieman painaa muita alas ja nostattaa itseään, ei ole jatkossa ajankäytön arvoinen. Ehkä metodi toimii paremmin aasialaisille, joilla kunnioittamisen ja tottelemisen kulttuuri on eri, kuin hyvin tasa-arvoisille ja feministeille suomalaisille. Kunnioitus tulee kyllä, jos sen ansaitsee. Ei kuitenkaan itseään nostamalla, ja hieman halveksuvalla asenteella oppilaitaan kohtaan.
Olen tavannut joogapolkuni aikana monia, kansainvälisesti tunnettuja opettajia ja shoppaillut iloisesti eri kursseja. Ja tämän hetkinen opettajani on kyllä arroganteimmasta päästä. Lisäksi hänestä ei välity sama lämpö ja hyvä energia kuin esimerkiksi Eddie Sternistä tai vaikkapa Petristä. Huomaan, että kaipaan Petriä ja hänen opetustyyliään jollain tavalla paljon enemmän kuin Suomessa. Yritän ajatella, että kyse on jostain sisäisestä epävarmuudesta, joka vain heijastuu hieman tylynä käytöksenä. Mutta huomaan, että läsnäolo on minulle vaivaannuttavaa. On paljon miellyttävämpi olla, kun olen hänen kanssaan mahdollisimman vähän tekemisissä.
Hassuinta tilanteessa on ehkä se, että olen yleensä aika easy going -tyyppi. Tulen varsin mukavasti toimeen suurimman osan ihmisistä kanssa, enkä ole koskaan ollut opettajien suhteen superkriittinen. Nyt ei vain natsaa. Toisaalta lomani on muutenkin nostanut esiin suhteitani ja asenteitani miehiä kohtaan, ja hyvin neutraalia olemista on ollut varsin vähän. Olihan suhteeni edelliseenkin opettajaani hieman kummallinen. Peilasimme niin vahvasti toistemme reaktioita, ja heiluimme tunnetasolla jatkuvasti aika isoissa sfääreissä. Toki kyse oli kummankin omasta prosessista, jota toisen läsnäolo jotenkin vain vauhditti. Keskustelut olivat todella syviä kun olimme käyneet niin paljon samanlaisia asioita läpi. Opettaja-oppilas asetelman tilalta olimme vain kaksi samalla polulla olevaa ihmistä, joista nyt toinen sattui olemaan joogaopettaja ja toinen oppilaan roolissa. En odota samaa täältä, mutta odotin selvästi jotain ihan muuta.
Lauantai teki hyvää, alaselässä lonkan yläpuolen lihaksissa tuntui hieman jäykkyyttä taaksetaivutusten jälkeen. Huomenna on oma harjoitus, muttei varsinaisesti opetusta. Koska en ole tämän opettajakurssin kanssa niin tosissani, on vain hauskaa, ettei ole opetusta. Joogaan kyllä aamulla, mutta kevyemmin. Ehkä maanantaina tai tiistaina saan jo tehdä kakkostakin. Olisi kivaa vaihtelua.
Kaikki olisi muuten ihanasti, mutta pieni vastustus on koko ajan päällä, sillä en koe opettajaa yhtään omakseni. Ja olen hieman pettynyt siihen, koska sain hänestä tammikuussa niin hyvän kuvan. Täällä on paljastunut ihan uusi, varsin arrogantti ja tyly puoli, jota en pidä kovinkaan joogisena. Opetuksen taso on sinänsä hyvä, en koe häntä opettajana huonoksi, en vain pidä hänestä ihmisenä erikoisemmin tähän astisen kokemukseni perusteella. Kovasti sanottu, mutta tällä hetkellä en menisi hänen kursseilleen uudestaan. Opettaja, jonka pitää hieman painaa muita alas ja nostattaa itseään, ei ole jatkossa ajankäytön arvoinen. Ehkä metodi toimii paremmin aasialaisille, joilla kunnioittamisen ja tottelemisen kulttuuri on eri, kuin hyvin tasa-arvoisille ja feministeille suomalaisille. Kunnioitus tulee kyllä, jos sen ansaitsee. Ei kuitenkaan itseään nostamalla, ja hieman halveksuvalla asenteella oppilaitaan kohtaan.
Olen tavannut joogapolkuni aikana monia, kansainvälisesti tunnettuja opettajia ja shoppaillut iloisesti eri kursseja. Ja tämän hetkinen opettajani on kyllä arroganteimmasta päästä. Lisäksi hänestä ei välity sama lämpö ja hyvä energia kuin esimerkiksi Eddie Sternistä tai vaikkapa Petristä. Huomaan, että kaipaan Petriä ja hänen opetustyyliään jollain tavalla paljon enemmän kuin Suomessa. Yritän ajatella, että kyse on jostain sisäisestä epävarmuudesta, joka vain heijastuu hieman tylynä käytöksenä. Mutta huomaan, että läsnäolo on minulle vaivaannuttavaa. On paljon miellyttävämpi olla, kun olen hänen kanssaan mahdollisimman vähän tekemisissä.
Hassuinta tilanteessa on ehkä se, että olen yleensä aika easy going -tyyppi. Tulen varsin mukavasti toimeen suurimman osan ihmisistä kanssa, enkä ole koskaan ollut opettajien suhteen superkriittinen. Nyt ei vain natsaa. Toisaalta lomani on muutenkin nostanut esiin suhteitani ja asenteitani miehiä kohtaan, ja hyvin neutraalia olemista on ollut varsin vähän. Olihan suhteeni edelliseenkin opettajaani hieman kummallinen. Peilasimme niin vahvasti toistemme reaktioita, ja heiluimme tunnetasolla jatkuvasti aika isoissa sfääreissä. Toki kyse oli kummankin omasta prosessista, jota toisen läsnäolo jotenkin vain vauhditti. Keskustelut olivat todella syviä kun olimme käyneet niin paljon samanlaisia asioita läpi. Opettaja-oppilas asetelman tilalta olimme vain kaksi samalla polulla olevaa ihmistä, joista nyt toinen sattui olemaan joogaopettaja ja toinen oppilaan roolissa. En odota samaa täältä, mutta odotin selvästi jotain ihan muuta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti