Kirjoitan postauksen pelkästään joogasta, koska paljon muuta arjessa ei nyt tapahdukaan. Olen ruvennut katkaisemaan harjoitusta supta kurmasanan jälkeen ja siirtynyt sen jälkeen tekemään kakkosta, minkä seurauksena kuvittelin harjoituksen lyhenevän. No hah, totuushan on se, että vietin taas kaksi tuntia shalalla sisältäen kyllä loppurentoutuksen. Jouduin toki odottamaan hetken aikaa avustuksia supta vajrasanassa ja taaksetaivutuksissa, mutta silti. Kun ei ole enää kiire ja stressi siitä, ehdinkö tekemään koko harjoituksen ja jaksanko ylipäänsä tehdä kaiken, olen pystynyt olemaan rauhassa asanoissa, hengittämään pidempään, mikä on tietenkin tarkoituskin. Ja kas kummaa, harjoitus kestää edelleen sen kaksi tuntia. Ihanaa on tietysti se, ettei tarvitse hosua, ja koen jaksavani tehdä hyvin myös kakkosen asanat. Nyhrään silti ykkösessä lähemmäs tunnin, mikä on itseasiassa outoa. Ehkä olen ennen vain hengittänyt niin kovin nopeasti.
Toinen havainto on, että kun vanhat ongelmakohdat toimivat, aina löytyy uusia. Kun teen vähemmän eteentaivutuksia, istuinkyhmy on ollut aika hiljaa ja rauhassa. Sen sijaan olen löytänyt jännittäviä jumituksia olkavarsista, mitkä tuntuvat tietysti mm. kapotasanassa. Tänään olin kyllä käynyt aamulla piikitettävänä kaiken maailman tehosterokotteita, joten käsi oli muutenkin hieman arka. Huomenna varmasti parempi.
Olin myös jotenkin väsynyt, vaikken edes tee mitään rasittavaa. Nukun, syön, puuhailen töissä ja chattailen. Taaksetaivutuksista tulen kyllä ylös notkeudella kikkailemalla, mutta silti vähän heikko päivä. Odotan niin, että pääsen valoon täältä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti