Hieman on sellaista tehotonta valumista ja hiipumista tämä työskentely. Puoli vuotta on turhan pitkä aika odotella lähtemistä. Sekä firman, että työntekijän kannalta. Vaikka silloin esimieheni ajatteli, että se olisi ihan hyvä aika. Motivaatio oli jo muutenkin aika alhaalla, ja tämä odottelu ei sitä paranna yhtään. Ulkona on jatkuva loskakeli, raahustan kumisaappaissa töihin, joogaan, kotiin, töihin, joogaan, kotiin.. Siinä se aika meneekin.
Sain sentään Intian viisumihakemuksen täytettyä ja huomenna voin lähteä jonottelemaan Herttoniemeen. Erittäin epäluova olo kirjoittamisenkin suhteen. Chattailen töissä sinne ja tänne. Nepalissa oleva ystäväni kärsii pienestä paluuahdistuksesta, toinen hyvä ystäväni vain hehkuu, koska on salamarakastunut vanhaan tuttuunsa. Hyvin molemminpuolista, mikä on tietysti hieno asia. Luojan kiitos, että lähden kohta. Muuten kuolisin pystyyn tänne power pointien ja jonnin joutavien markkinointitekojen keskelle.
Toisaalta kun keskityn miettimään, kuinka tylsää mulla on, niin kaikki onkin hirveän tylsää. Pitäisi vaan hutkia menemään.
Maaliskuulle on alkanut tulla palaverikutsuja. Hylkään ne kaikki. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti