Olen onnistunut menemään aamulla ihan väärällä bussilla töihin. Kunhan nyt kiersin Pasilan kautta, sen sijaan, että olisin mennyt suoraan keskustaan. Lisäksi vastasin sähköpostiin, joka oli lähetetty joulukuussa 2011. Onneksi meni vain kolleegalle. Piti vastata hänelle, mutta eri asiaan. Lisäksi kuljen ympäriinsä ja hymyilen typerästi, mutta mitään järkevää en jaksaisi tehdä. Paitsi osoitteenmuutoksen, ja Hesarin jakelun keskeytyksen, ja pitäisi selvittää, miten Manilasta pääsee Boracaylle. Ja sain myös lähetettyä matkavakuutuskortista skannatun kuvan Intian viisumia varten. Unohtui perjantaina. Mitäköhän rahaa pitäisi vaihtaa mukaan? Sri Lankan valuuttaa ei ehkä vaihdeta Suomessa. Jotain Intian rupioita mulla on kotonakin viime reissusta. Ajatukset ovat siis jo ihan muualla.
Sain hyviä matkavinkkejä paljon reissanneilta joogakavereilta viikonloppuna. Teen listaa vielä puuttuvista tavaroista. Siis lähinnä lääkkeet, taskulamppu yms. Kaikkea pientä ja muistettavaa. En tiedä, olisiko fiksumpaa lähteä vähän nopeammin, menisi vaan ja ostaisi paikan päältä kaiken unohtuneen. Jonkun vanhan intiaanipäällikön mukaan lentokone oli epäluotettava matkustusväline, koska sielu ei ehdi mukaan. Pitäisi matkata hitaasti, niin mieli tulee mukana. Mun sieluni on varmaan jo jossain puolessa välissä menossa. Ehkä jossain Turkmenistanissa. Hyvin ehtii siirtyä etelämpään parin seuraavan viikon aikana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti