Harjoitus senkun pitenee, flunssa tuli

Intensiivikursseissa on yleensä se ihana, mutta rankka puoli, että tulee harjoiteltua enemmän ja intensiivisemmin kuin yleensä, ja samaan aikaan nukuttua vähemmän. Joka aamu olen nyt noussut 5.45 ja useampana yönä en ole saanut edes nukuttua kunnolla, kun aivot ovat prosessoineet kaikkea vähän liiankin suurella teholla. Kaikenlaisia tunteita, erityisesti vanhoja kiukkuja on noussut taas esiin. Lopputuloksena on tietenkin alkava flunssa. Ja huomenna on pakko pitää taukopäivä harjoituksesta.

Sain kurssilta mielettömän paljon omaan harjoitukseeni ja lisäksi kaksi uutta asanaa, mikä on paljon kakkossarjaa tekevälle ihmiselle. Samaan aikaan harjoitus on pidentynyt, vaikeutunut ja rankentunut. Onneksi saan ruveta jo katkomaankin, sillä tällä intensiteetillä en pysty ihan jatkamaan ainakaan töissä käydessäni. Tai ainakaan tekemään aamuharjoitusta ja työtä. Iltapäivä on ajankohtana jo iisimpi, koska sen jälkeen voi vain maata sohvalla. Jännä silti nähdä, miten harjoitus kehittyy lomalla ollessa. Voi rauhassa nukkua päikkäreitä niin paljon kuin huvittaa.

Tällä hetkellä työ joustaa jo hieman joogan vuoksi. Silti olen ihan zombie. Unettomuus on varmasti suurin vaikuttava asia, ei niinkään rankka fyysinen harjoitus. Kävin eilen rosen-terapeutillani, mikä taas nosti pintaan vanhoja tunteita ja ärsytystä. Purkikin varmasti, mutta tietysti sen jälkeen olo oli hyvin aaltoileva. Nukuin ehkä kaksi tuntia kerrallaan putkeen ja sitten heräsin.  Katkonaisesti lopulta ehkä 6 tuntia yhteensä.

Toivoisin, että eksää koskevat ärtymyksen tunteeni jo laimenisivat. Nyt oli taas jonkinlainen, kummallinen ärsytyspiikki, kun eksä oli lähestynyt yhtä parhaista ystävistäni kaverikutsulla. En ole itse enää eksäni kanssa tekemissä, pitkälti hänen eron jälkeisen lapsellisen meuhkaamisensa ja nopeasti alkaneen, uuden suhteen vuoksi. Myös ystäväni oli kyllästynyt seuraamaan eksän FB-kohkaamista ja hyvin alleviivattua vaihtuvien naissuhteiden korostamista ja poistanut hänet kavereistaan. No eksä oli nyt sitten ruvennut anomaan häntä takaisin kaveriksi. Kuinka hölmö mies voi olla? Miksi minun rakas ystäväni haluaisi erityisesti olla tekemissä ihmisen kanssa, joka on kohdellut minua ikävästi? Mitään ystäviä he keskenään kun eivät ehtineet olla, kunhan tapasivat minun kauttani pari kertaa. Ja miksi minä edelleen menen tähän asiaan mukaan tunteineni? Miksi en vain osaa päästää irti?