Tänään yritin ostaa Delhi-Singapore-Manila lentoa, mutta jostain syystä luottokorttimaksu epäonnistui. Piti laittaa viestiä pankkiin ja ihmetellä, miksi. No onneksi lentoja on vielä hyvin saatavilla, varmaan jokin turvallisuusrajoitus. Lento maksaa vain 300 euroa, mikä on varsin inhimillinen hinta noin pitkälle lennolle ja vieläpä ihan laadukkaalla lentoyhtiöllä Singapore Airlinesilla. No, jos maksutapahtuma ei ala näkyä kortilla varauksena, niin se ei todellakaan ole mennyt läpi. Pitää koittaa toista korttia tai paypalia. Olen NIIN jo lähdössä.
Samaan aikaan on oikeasti sellainen olo, että asanaharjoitukseni on kehittynyt. Selkä on notkeampi, käsivoimia enemmän ja kapotasana lähestulkoon mukava. Lantioni tuntuu sen jälkeen suoremalta, ikäänkuin jokin menisi viimein takaisin paikoilleen. Pelkäsin rankkoja taaksetaivutuksia, koska ne saattavat olla turhankin kovia alaselälle. Minun kääntyilevälle, vähän vinolle lantiolleni ne tekevät oikeasti hyvää. Ihan kuin jokin sisälläni suoristuisi. Joogaopettajani mukaan ne ovat erityisen hyviä istumatyötätekeville. Perjantaina tein pelkkää ykköstä ja se tuntui paljon pahemmalta. Istuinkyhmyn alue vähän rasittui taas reippaista eteentaivutuksista ja sen huomasi vielä kotonakin. Kursseilla tulee aina vähän reviteltyä liikaakin. Hölmöä tietenkin ja jonkinlaista innostuksen, näyttämisenhalun ja pätemisen sekasortoa. Halusin kai alitajuisesti vakuuttaa uuden opettajani, jonka Filippiinien kurssille olin jo ilmoittautunut.
Niin kovin hassua olla töissä ilman mitään kunnianhimoa. Vain pelkkää velvollisuuksien hoitoa ja muiden kanssa kevyttä sparrailua. Jotenkin ajatukseni ovat vain vapaa-ajassa. Kuinka outoa, kuinka täydellistä. Eipä tätä ikuisesti jaksaisi, mutta hetken aikaa hyvin miellyttävää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti