Tänään kolleegani kysyi, onko minulla jo Intian matka buukattuna, kun "aina käyn siellä." Hymyilin ja vastasin, että on varattu, lähtö maaliskuun alussa. Matkan kestoa udeltaessa hymyilin koko sielustani ja totesin, että aion olla poissa syksyyn. Siis töistä. Ja reissussakin monta kuukautta. TUNTUU NIIN HYVÄLTÄ.
En ole surffari, aktiivisukeltaja tai skimbaaja, mutta sama levottomuus minulla on kuin muillakin reissaajilla. On ollut siitä saakka, kun reissasin 21-vuotiaana vaihto-opiskelijana Aasiassa. Siitä on jo noin 12 vuotta ja sen jälkeen olen lähtenyt monta kertaa. En välttämättä kovin pitkiksi aikaa, kun on ollut työ ja velvoitteet. Mutta aina kun olen voinut. Alkuun vain reissasin reissaamisen ilosta, ja sitten aika pian joogan myötä kaukokaipuuni löysi varsin luonnollisen kanavan - ja myös samanhenkisiä ihmisiä. Joogithan mieluiten viettävät talvensa joko Intiassa tai muualla maailmalla harjoitellen. Joogapiireissä ei ihmetellä, miksi haluan lähteä vaan kysytään, milloin lähden. Kaikilla on sama polte, ja sama tavoite päästä pois perushärdellistä. Osa pystyy siirtymään lopullisesti ja rakentamaan itselleen leppoisamman elämänkuvion.
Jos ei ole päässyt nauttimaan maailmalle katoamisesta ja suunnittelemattomuuden vapaudesta, ei ehkä ymmärrä tarvetta lähteä. Osa ystävistäni matkustaa paljon, mutta aina kalliisti ja suunnitellusti. Heille merkittävä osa nautintoa on matkan suunnittelu, ravintoloiden varailu ja luksushotelleissa oleilu. Reissaajille matkalla oleminen on paljon tärkeämpää kuin suunnittelu tai elämysten hinta. Mitä pidempään voin olla poissa, sen parempi. Toisaalta olen myös ajatellut, että elämäntapamatkailijoilta puuttuu kyky asettua mihinkään. Jos ei ole onnistunut kotimaassa rakentamaan uraa ja kivaa elämää, on paljon kiinnostavampaa kadota muualle. Ehkä niinkin. Kaikkia ei tämä peruspuurtaminen myöskään motivoi. Ja mitä sitten kun vain puurtaa ja huomaa, ettei se enää nappaa. Tai yhtä hyvin voi pärjätä, vaikka tekisikin välillä ihan muita asioita. Aukoton CV on pääasiassa meitä edeltävän sukupolven luoma harha, josta enää hupsut välittävät.
Moi!
VastaaPoistaPaljonko on jäljellä aamukammasta??
Terveiset Intiasta! Tänään eksyin sattumalta sun blogiin ja päätin hiukan lukea kun aihe oli itseäni kiinnostava, jooga & matkasuunnitelmia. Hetken luettuani jäin koukkuun, sulla on paljon hyviä ajatuksia elämästä jotka voin itse myös allekirjoittaa. Jooga varmasti auttaa sua eteenpäin. Ajattelin toivottaa sulle nyt tsemiä tulevaan reissuun :) Nauti kaikin voimin!
Itse olen täällä Pondicherryssä ollut nyt 4,5kk jooga-opissa, edessä vielä 1,5kk ja sen jälkeen Suomeen paluu.
Anssi
Hei, kivaa kun kirjoitit! Aamukammassa on jäljellä 16 työpäivää ja muutama viikonloppu. Matka starttaa 2.3. Mahtavalta kuulostaa tuo sinunkin ohjelmasi. Kenen opissa olet ollut Pondicherryssä? Kiinnostaa kuulla muidenkin matkakokemuksia ja ehdottomasti joogafiiliksiä.
VastaaPoistaMoikka,
VastaaPoistavähiin käy sulla :) Täällä etelässä alkaa lämpötila taas pikku hiljaa nousta kun on kesä tuloillaan.
Olen opiskelemassa paikassa nimeltä ICYER, ja se mitä opiskelen on Rishiculture Ashtanga Joogaa. Toisella nimellä tunnettu Gitananda Joogana, mutta Suomessa täysin tuntematon, muutenkaan tämä ei ole mikään iso organisaatio tai business vaan pieni perinteinen Ashram. Meitä on täällä 8 oppilasta jotka suorittavat tuota 6 kuukauden mittaista kurssia.
Mä olen kirjoitellut kuulumisiani blogiin joogaa.blogspot.fi.
Mahtavaa, kiitos! Menen lukemaan lisää blogistasi. :)
VastaaPoistaSun blogi vaikuttaa tosi kiinnostavalta, kiitos! Hauska lukea ashram-kokemuksia. Tässä seminaarin lomassa lueskelen, pitäisi ehkä keskittyä puhujaan.
VastaaPoistaKiitos :)
VastaaPoistaAlun perin aloin kirjoittamaan sitä ajatuksella että se korvaa mun kirjeenvaihdon kotiin, eli annoin linkin ystäville ja perheelle. En tiedä sitten että miten se avautuu tuntemattomille. Nykyään se on ehkä muotoa mun päiväkirja / avautumiskanava ;)
Tsemiä seminaariin ja onnea keskittymiseen. Mulla on tässä vapaapäivä ja lounaalla North Indian Thali Meal, mitä säkin pääset puputtaan kohta...
Tosi mielenkiintoiselta vaikuttaa tuo sinun puolen vuoden kurssisi. Olen itsekin ollut useammalla joogakurssilla, joissa on tehty mm. pranayamaa, ja olen myös paastonnut (coffee enema tullut tutuksi ;). Haasteena erityisesti pranayaman osalta on ollut harjoituksen säilyttäminen arjessa. 6 kk on niin pitkä aika, että siinä ehtii oikeasti syventää omaa joogaharjoitustaan, muuttaa käsityksiään ja myös omaksua uutta. Puolen vuoden jälkeen pranayamasta luopuminen tuskin tapahtuu enää yhtä kevyesti kuin 2 viikon.
VastaaPoistaAi säkin olet paastoillut ja coffee enemasta nauttinut, "piristävää" tekemistä vaikka viikonlopulle jos ei muuta tekemistä ole ;)
VastaaPoistaKyllä mä uskon myös että tässä 6 kuukauden aikana on kehittynyt sellainen hyvällä tavalla juurtunut rutiini, jota voi jatkaa kun täältä palaa Suomeen. Tietysti samalla intensiteetillä ei voi harjoittaa mutta jos päivittäin saan pidettyä harjoituksen yllä niin oon tyytyväinen. Mulle henkilökohtaisesti Pranayama on ehkä tärkeimpiä harjoituksia, saan siitä itse enemmän irti kuin monesta muusta. Mantrat ja rituaalit on ehkä sellainen että saattaapi jäädä tänne Intiaan, ainakin tässä vaiheessa :)
No joo, olen siis paastonnut kerran joogakurssilla viikon. Siinä oli hyvin ryhmän tuki ja kaikki vaan vertaili suoliston ääniä ja muuta kivaa viikon aikana. Hyvin puhdistava kokemus, muttei ehkä harrastus. ;)
VastaaPoistaPranayama on tosi hyvä, jos sitä vain ehtii tehdä säännöllisesti. Aloitan aina välillä, mutta vähän tuppaa aamukiireissä jäämään. Nyt lomalla ajattelin taas aloittaa uudestaan. Pujan vetäminen kotona voisi kieltämättä tuntua hiukan kummalliselta.
Kokonaisuudessaan tuo puhdistus oli positiivinen kokemus...tai se muuttui heti positiiviseksi kun sen oli tehnyt. En nauttinut syömättä olemisesta saatika noista toimenpiteistä ollenkaan, mutta tekihän tuo todella hyvää elimistölle ja päällekin. Ja aion tulevaisuudessakin tehdä puhdistuksia, ehkä pari kertaa vuodessa voisi olla realistinen tavoite.
VastaaPoistaSama fiilis. :) Mulla paastoon kuului paljon erilaisia detox-mehuja (porkkanaa, punajuusta, gotukolaa, vehnänorasta..), ei kuitenkaan mitään ruokaa, paitsi laskeutumispäivinä alussa hedelmiä aamulla ja muutama vihreä kasvis lounaaksi, ja noihin mehuihin tuli aika ällötys. Tavallaan ei ollut nälkä, kun mehuja sai juoda, mutta lopussa olin jo melkein mielummin ilman mehuja. Lisäksi energiataso oli niin alhaalla, että uidessakin vähän uupui. Harvoin olen ajatellut yhtä paljon ruokaa kuin silloin. Kahvista pääsin hyvin eroon, mutta palailin siihen kyllä uudestaan. Mutta projektin jälkeen oli kyllä mielettömän hyvä olo.
VastaaPoista